Helsingin Sanomissa tuli taas hiljattain vastaan tuttu kiepautus, kun lehti käsitteli asunnottomuutta. ”Eniten häädetään nuoria miehiä, mutta asumisneuvonnassa Helsingissä näkyy myös entistä enemmän häätöä pelkääviä lapsiperheitä ja pienten lasten yksinhuoltajia.” (HS 11.5.)
Näinhän se kirjoittelu menee: Itsemurhaajat ovat perinteisesti miehiä, mutta naisten osuus itsemurhista on kasvussa. Katuväkivalta kohdistuu yleensä nuoriin miehiin, mutta naisia on joukossa aiempaa enemmän. Ja niin edespäin.
Niin kauan kuin olen tasa-arvokeskustelua seurannut, olen kummastellut, kuinka vaikea on mainita miesspesifejä ongelmia ilman välitöntä lisälausetta, että naisten kurjuus on kasvussa. Tarvitaan aina se pilkku ja mutta…
Vuosi sitten olin todistamassa hämmentävää keskustelua Porin SuomiAreenassa. Panelistien oli määrä pohtia, millaisia tasa-arvo-ongelmia miehet kohtaavat.
Toimittaja Ivan Puopolon puheenjohtamassa keskustelussa ei pystytty käsittelemään miestyypillisiä ongelmia – ei syrjäytymistä, ei katuväkivaltaa, ei koulupudokkuutta, ei vankitilastoja – ilman että saman tien huomio käännettiin siihen, kuinka paljon naiset kohtaavat erilaista syrjintää. Ja näin siis siitä huolimatta, että aiheeksi tosiaan oli valittu nimenomaan miesten tasa-arvo-ongelmat.
Tietenkin kaikkia syrjinnän muotoja pitää pohtia, analysoida ja ennen muuta korjata. Mutta ei se niin saisi mennä, että kenties naisvihaleiman pelossa tai joistain muusta minulle avautumattomista syistä on mahdotonta puhua vaikkapa miesten asunnottomuudesta, huumekuolemista tai itsemurhaluvuista ilman että keskustelu pitää heti perään tasapainottaa naisten kokemalla ongelmalla.
Ei tuollainen vie asian käsittelyä eteenpäin. Eikä se ole tasa-arvon tavoittelua vaan kurjuuskilpailua.
Kaipaan sitä, että kun seuraavan kerran keskusteluun nostetaan vaikkapa huoli poikien koulusyrjäytymisestä – sukupuolten erot koulumenestyksessähän ovat Suomessa maailman kärkeä poikien tappioksi – ei puhujan tarvitse oikeuttaa asiaansa lisäämällä samaan virkkeeseen, että tytöt toisaalta ovat ahdistuneempia.
